perjantai, 12. elokuu 2022

Koiran etiketti

Aiemmin Suomessa koiraa ei saanut viedä mihinkään elintarvikkeita sisältävään myyntitilaan, ellei se ole työtehtävässä oleva vammaisen avustaja. Nykyään lakia on kuitenkin höllätty ja ravintola tai kauppa saa itse päättää, ketä ja mitä asiakastiloihin huolitaan.

Yllättäen vihamielisimmin koirallisiin asiakkaisiin tuntuu suhtautuvan toinen koiranomistaja. Liekö joku kateusilmiö? Toisaalta koiranomistajat itse tietävät millaisiin kommelluksiin koirat pystyvät ja moni on nähnyt, kuinka välinpitämättömiä jotkut ihmiset ovat holhottiensa metkujen suhteen, olivat ne sitten neli- tai kaksijalkaisia. 

En tiedä, onko kukaan kirjoittanut siitä, miten koiran tulisi käyttäytyä julkisissa tiloissa. Aloin miettiä, voisinko itse miettiä jonkinlaiset suuntaviivat sille, mitä koiralta tulisi odottaa. Jotta en saisi aikaiseksi liutaa kieltosanoja sisältävää tekstiä, ajattelin koettaa listan kirjoittamista positiivisen vahvistamisen periaatteiden mukaan eli  kertoen, mitä pitää tehdä sen sijaan, että luettelisin, mitä ei pidä tehdä.

  • Koiralla on tilassa hyvä olla. Sitä kohdellaan rauhallisesti ja hyväntahtoisesti.
  • Koira suhtautuu kaikenlaisiin ihmisiin välinpitämättömästi tai hyväntahtoisesti. Sen lähellä on turvallista olla.
  • Koira suhtautuu muihin koiriin ja eläimiin välinpitämättömästi tai hyväntahtoisesti.
  • Koira pysyttelee haltijansa tai tämän pöytäkunnan välittömässä läheisyydessä. Se lähestyy muita vain saatuaan luvan.
  • Koira on enimmäkseen hiljaa.
  • Pysähdyttäessä tai paikallaan oleskellessa koira asettuu rauhallisesti alalleen.
  • Mikäli toinen henkilö ottaa kontaktia koiraan, koira vastaa siihen rauhallisesti.
  • Koira liikkuu haltijan mukana löysällä remmillä.
  • Koira on lattialla tai sille osoitetulla paikalla.
  • Koira on puhdas ja ulkoasultaan siisti.
  • Koira ohittaa myytävät esineet, kalusteet, toiset asiakkaat, henkilökunnan, haltijalleen kuulumattomat tavarat yms. kiinnittämättä niihin huomiota.
  • Koira on terve ja loisvapaa.

Koiran haltijan etiketti

  • Koiran haltija valvoo koiran tekemisiä ja ohjaa sen tarvittaessa oikeaan toimintaan. Joskus koiran liikkumavapautta voi joutua rajoittamaan esimerkiksi lyhentämällä hihnaa.
  • Kohtelee koiraa asiallisesti.
  • Noudattaa henkilökunnalta saamiaan ohjeita.
  • Koiran haltija siivoaa koiran aiheuttamat sotkut ja pyytää tarvittaessa apua yrityksen henkilökunnalta.
  • Koiran haltija vastaa koiran ja ympäristön turvallisuudesta ja siitä, että koira on asianmukaisesti totutettu mahdollisesti vastaan tuleviin tilanteisiin.
  • Haltija huolehtii siitä, että koira on tehnyt tarpeensa ulos ennen vierailua. Tarvittaessa koiralla voidaan käyttää urosvyötä tai juoksuhousuja varmistuksena.

Kun kohtaat koiran

  • Käyttäydy rauhallisesti.
  • Puhuttele ensin koiran haltijaa ja kysy lupa, mikäli haluat silittää koiraa.
  • Mieluummin kyykisty kuin kumarru. Anna koiran lähestyä itse. Kosketa ensin alapuolelta tai sivusta. Yläpuolelta lähestyvä käsi voi tuntua koirasta uhkaavalta. Katso poispäin tai koiran ohi.
  • Jos haluat antaa koiralle jotain syötävää, kysy ensin haltijalta. Koira voi olla koulutuksessa, dieetillä, sairas tai allerginen.
  • Noudata koiran haltijan ohjeita.
  • Jos et halua otttaa kontaktia koiraan, suhtaudu siihen välinpitämättömästi.

Kuvat:

  1. Pulma-tervu pentuna junamatkalla.
  2. Alva oli helppo toveri paikassa kuin paikassa. Se osasi rauhoittua opettamatta eikä hätkähtänyt melkein mistään. Kuvassa se makaa junan jalkatilassa.
  3. Pulma totuttelemassa näyttelyn hälinään Porin kansainvälisessä koiranäyttelyssä kesällä 2018. Minun olisi pitänyt panostaa silloin paljon enemmän sen koulutukseen tällaisissa tilanteissa. Se saa omia päähänpistojaan ja sen perään täytyy katsoa paljon enemmän kuin Alvan.
  4. Alva Intercity-junan "ison koiran" paikalla.IMG_20180818_165754.jpgIMG_20180818_163132.jpgIMG_20180728_112955.jpgIMG_20171110_180736.jpg

sunnuntai, 22. maaliskuu 2020

Vihreä satelliitti

Kadulla ihmiset katsovat ontosti toisiaan. Tuuli pölläyttää katupölyä pilviksi ilmaan, mutta se yksin ei selitä kaupungin aavemaista ja jotenkin harmaata tunnelmaa keltaisista kukkasista haaveilevan kevätauringon valossa.

Olen joskus viitannut erääseen jaksoon elämässäni vihreänä satelliittina. Kirjaimellisesti taisin kyllä sanoa, että "yhtä hyvin voisin asua Maata kiertävällä radalla". Kotini nimi oli siten leikillisesti vihreä satelliitti, sillä opiskelijayksiön seinä oli maalattu limenvihreäksi. Tuo oli varsin alakuloinen aikakausi. Opintoni menivät puihin ja olin hirvittävän yksinäinen. Rahaa ei ollut paljon. En lopulta liikkunut kotoa juuri muualle kuin ulkoiluttamaan Alvan, kauppaan ja kenties kirjastoon tai koululle. Saattoi olla päiviä, että en puhunut kenenkään kanssa kasvokkain muuten kuin morjestamalla tutulle koiranulkoiluttajalle tai kiittämällä kaupan kassaa vaihtorahasta. Perheeni kanssa juttelin puhelimitse. Roikuin tietokoneella. Ehkä treenasin koiraa, ehkä kävin tottelevaisuusharjoituksissa. Ehkä piirsin. Voi olla, että tein paljonkin asioita, mutta muistan vain sen tyhjyyden ja yksinäiset illat kotona koiran kanssa.

Tuosta ajasta on jo vuosia. Pääsin lopulta pois satelliitistani, kun tarjoutui tilaisuus muuttaa lähemmäs perhettäni.

Nyt elämme taas merkillisiä aikoja. Olen palaamassa kiertoradalle, mutta tällä kertaa syy ei tule sisältäni vaan ulkoa. Koirakerho on suljettu, kirjasto kiinni. Ei ole töitä, ei koulua. Bussilla ei saisi ajella turhaan. On vain asunto, koirankusetus (pituus kolmesataa metriä tai kolmetoista kilometriä) ja lähikauppa. Ja puhelin. Asunto on vaihtunut välillä, kauppa on toinen ja koirakaan ei ole enää sama (ja taas ikävä vihlaisi sydämestä). Onkohan tämä sitten avaruusmoduli. Ei tätä oikein voi kutsua enää vihreäksi, koska ei ole enää ainuttakaan vihreää seinää. Talokaan ei ole vihreä. 

Juuri, kun uskoin hieman harmaan elämäni voivan kääntyä hieman parempaan päin. Hups...

Kukaan ei tiedä, kauanko tätä kestää ja milloin avaruusalukseni laskeutuu taas maan pinnalle. Puhumattakaan siitä, mitä näkyy, kun pöly viimein laskeutuu. Puhutaan kuitenkin kuukausista. Toivon todella, ettei tule ulkonaliikkumiskieltoa, sillä se lopettaisi "avaruuskävelyni". Sitä suurempia asioita en uskalla nyt pelätä.  Epäuskoisuus alkaa jo vaihtua turtuneeksi tottumukseksi. Tyhjät hyllyt lähikaupassa ja uutisissa päivittyvä kuolintilasto on jotakin täysin käsittämätöntä. Enkä minä voi edes potkaista ketään.

Olen joskus sanonut, että minä varmaan kestäisin hyvin yksinäisyyttä ja että voisin asua yksin metsän keskellä. Ei se oikeastaan ole totta. Aika livistää käsistäni seistessäni tienvarressa odottamassa, että ajatukset selkiäisivät, ja tiedostan sen koko ajan paremmin. Yksin kiertoradalla olen kuin elämän junasta myöhästynyt asemalla. Nuorempana olisin voinut osallistua johonkin yksinäisyyskokeeseen  surutta.

Näsiä alkaa pian kukkia. Nuppuja on jo auennut. Tuttu näki jo perhosen. Itse näin sinivuokkoja.

Lumeton talvi ja aikainen kevät kertovat katastrofista, joka on jo tulossa, mutta jota ihmiset eivät ota vakavasti ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän takia ei julisteta poikkeustilaa, vaikka vaarallisuudessaan se pesee kaikki ihmiskunnan aiemmin kokemat ongelmat.

perjantai, 7. kesäkuu 2019

Alvan hiekka juoksi loppuun

20150317_133144.jpgIMG_20160301_162430.jpg

Kultainen Alvani nukkui perjantaiaamuna pois eläinlääkärin avustamana. Sen lonkkavika oireili jo sen verran, että eläinlääkärin löytäessä siltä alkavan märkäkohdun päädyin päästämään rakkaimmaan ystäväni pois. Ikävä on ihan hirveä. Alva lähti tuhkattavaksi ja sion haudata tai ripotella sen jäänteet mökille, missä se viihtyi yhtä hyvin kuin kaikki muutkin koiramme.

En edes tajunnut, kuinka tärkeä Alva oli minulle. Itken, kun tajuan, mitä kaikkea emme ehtineet enää tehdä yhdessä. Väittelen itseni kanssa, oliko ratkaisu oikea, mutta silloin koetan muistaa, että Alvan liikkuminen oli vaikeaa ja sen silmissä oli jo merkit vetäytymisestä, vaikka se vielä jahtasi innoissaan käpyjä ja häiriköi Pulman koulutusta naminhimossaan.

Alva ei milloinkaan valittanut. Se oli kaikille ystävällinen, vaikka sille oli selvästi oma väki tärkein. Se ei pelännyt mitään, paitsi ihan vähän lehmiä, ja sen pystyi ottamaan mukaan ihan mihin tahansa. Alva oli perusluonteeltaan kiltti ja rauhallinen, mutta nössö se ei ollut ja sen kanssa pystyi harrastamaan eri lajeja noin luonteen puolesta. Se kilpailikin tokossa ja rallitokossa ja kokeili agilitya, jälkeä, noseworkia ja koiratanssia. Alva oli vaan niin ihana.

Kovasti kaivaten

14711068.jpg

In memoriam
BH RTK1 RTK2 Zarecon's Unforgettable
"Alva"
5.9.2009 - 7.6.2019

perjantai, 24. kesäkuu 2016

Piirustuksia

Joskus hyvin harvoin taiteellinen puoleni pääsee esiin. Viime aikoina muusa on ollut unilla ja kynäkin kovin tutisee, joten nämä väkerrykset ovat melko vanhoja. Minä muuten vihaan kuvien postaamista Vuodatukseen, koska niiden rivitys ja asemointi on suorastaan tuskallista, jos ei täysin mahdotonta.

 

Collieaiheinen lumihiutale vuodelta 2014, tehty netin lumihiutalegeneraattorilla.Alvahiutale1.jpg

Toinen lumihiutalegeneraattorin tekonen. Tässä aiheena belgianpaimenkoira.Belgihiutale1.jpg

Minun näkemykseni belgianpaimenkoira groenendaelista. GIMPblack___musta_by_belgiter-d57x4et.jpg

Eräälle nettipalstalle piirtämäni kaaviokuva, mistä koiria yleensä sopii silittää. Tehty GIMPillä.PetAreas.jpg

Vanha kuva, joka on piirretty Paintilla keskustelupalstan haasteeseen: miltä näyttäisi, jos koiriesi rodut sekoitettaisiin. Minulla on vain yksi koira, joten lainasin vanhempieni silloisia koiria. Mitä rotuja kuvassa on sotkettu?seropitm.jpg

 

Näistä kuvista uusin. juolkaistu alunperin FB:n collieryhmässä. Olen yrittänyt jonkinlaista kielivitsiä vääntää. Tehty GIMPillä.

HAUhow.jpg

Saa värittää! Jos julkaiset jossakin väritetyn kuvan, toivoisin tiedotusta kommentteihin.

HAU3.jpg

Lyhytkarvainen collie viime vuodelta. GIMP

Nahkasiluetti1.jpg

Vastaavasti pitkäkarvainen collie. Näissä kahdessa on pohjalla sama luonnos.Pehkosiluetti1.jpg

Kaikkia kuvia koskee tekijänoikeuslaki. Ethän julkaise niitä edelleen ilman lupaa.Väritetyn värityskuvan saa julkaista, mutta toivoisin ilmoitettavan nimeni ääriviivojen piirtäjänä.

keskiviikko, 8. kesäkuu 2016

Värikoodattuja käytöstapoja

Naamakirjasyötteeseeni tuppaa melkein joka päivä joku jako keltainen nauha -kampanjasta, koska olen useammassa usean tuhannen jäsenen koiraryhmässä.

Ei, kyse ei ole koirien geenitutkimuksen vapaaehtoisesta rahoittamisesta. Keltainen nauha tarkoittaa "pysy loitolla" eikä sitä tarvitse ostaa. Idea on ilmeisesti saanut alkunsa hevoskisoissa käytössä olevista punaisista ruseteista, joita kiinnitetään potkivien hevosten häntiin, jotta muut eivät erehtyisi tulemaan liian lähelle.

Äkkiseltään idea saattaa vaikuttaa hyvältäkin. Mutta mistä lähtien tavalliset käytöstavat on täytynyt koodata eri värisillä nauhoilla ja varusteilla?

Hyvien käytöstapojen mukaan vieraisiin koiriin ei kosketa ilman omistajan lupaa. Työkoiriin ei kosketa ollenkaan. On kohteliasta tervehtiä ensin koirakon ihmisosapuolta ja kysyä, saako koiraa silittää. Sama koskee herkkupalojen antamista ja muita huomionosoituksia. Ja kannattaa uskoa, mitä sanotaan. Omaa holhokkia, oli se koira tai lapsi, ei pidä päästää muiden koirien luo kysymättä ensin. Jos koiranomistaja näyttää olevan keskellä koulutushetkeä, ei ehkä kannata mennä häiritsemään.

Tulee mieleen tosin yksi tilanne, jossa voisin kuvitella jonkinlaisen varoituksen olevan paikallaan. Jos on käsissä koira, joka saa paskahalvauksen jo pelkästään uteliaista "saako sitä silittää"-kyselijöistä. Toisaalta siinä tapauksessa joutuu jo itse kauempaa huutelemaan varmuuden vuoksi, että älä tule, tämä pelkää. Tai siirtymään itse kauemmas. Aina löytynee joku, joka ei ole koskaan kuullutkaan jostain värikoodauksesta.

Vaikka koira olisi nauhoitettu, ei ulkopuolinen voi tietää, kuinka lähelle juuri sitä koiraa saa mennä, ja koskeeko se nauha vain koiranulkoiluttajia vai kaikkia ohikulkijoita. Jollekin riittää, ettei koiraa huomioida mitenkään. Toisen pitäisi saada 10 metriä ilmatilaa ympärilleen. Ruvetaanko seuraavaksi värikoodaamaan etäisyyksiä?

Keltainen on myös hieman erikoinen väri tähän koodiin. Sitä käytetään kyllä huomiovärinä, mutta yleensä punaista käytetään varoittamaan vaarasta, joita tässä tapauksessa voi olla vihaisuus tai tartuntatauti. Moni heijastinvaruste on keltainen, mutta niiden kantajilla ei ole mitään muuta ideologiaa kuin näkyä muulle liikenteelle. Pitääkö seuraavaksi kampanjoida keltaisia heijastinvarusteita vastaan sekaannusten välttämiseksi?

Sen ajan ja vaivan, joka kuluu tämmöisen uuden asian tallomiseen suuren yleisön tietoisuuteen, voisi käyttää paremminkin, kuten vaikka opettamaan sille suurelle yleisölle, kuinka mikä tahansa koira kohdataan oikein kotona ja kadulla. Nauhakampanja unohtaa ne kiltit koirat, joihin saa kyllä koskea, kunhan kysyy ensin luvan. Kuka valistaa käytöstavoista tavallisia lemmikkejä kohtaan?

Me ohitamme nauhalliset koirat samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Koirani tunnustelee yleensä hieman jäätä, jos vaikka vastaantulijasta saisi kaverin, mutta kyllä se uskoo, jos totean, että nyt noita ei kiinnosta, me jatkamme matkaa. Jos kevyen liikenteen väylällä ohitse käveleminen on toiselle koiranomistajalle ongelma, ottakoot itse tilaa.

Ohessa tyhmä kuva tyypillisestä suomalaisesta epäsosiaalisesta koiranulkoiluttajasta.




nAUHA.jpg