Viikko kului ihan älytöntä vauhtia ja huomasin taas rynnistäväni koiran kanssa bussista toiseen määränpäänä Lieto...

Tällä kertaa oli vuorossa pussi, pituus ja muuri. Alva ei epäröinyt yhtään tassutellessaan avoimeen pussiin. Sen jälkeen sen pitikin kokeilla, onko pussin lätty kangas sama asia kuin kosketusalusta. No ei ollut... Eipä koirani säikähtänyt myöskään yhtäkkiä pienentynyttä aukkoa esteen toisessa päässä ja seuraavalla yrityksellä kangas olikin jo kokonaan alhaalla. Lassie sanoi vaan, että tahtoo lisää lihapullaa. 

Pituus meni, hops vaan, tuosta vaan. Muurilla Alva sen sijaan kolhii. Ehkä se joskus oppii vielä hyppäämään kunnolla, kun treenataan. Kerrattiin vielä hyppy-putki sarja. 

Silloin joskus 10 vuotta sitten seuratessani Netan ja äidin toilailuja alkeiskurssilla meno oli hiukan erilaista. Kentällä oli yksi estesarja, kenttä oli paljon isompi ja siellä oli kerrallaan vain yksi koira. Ympärillä ei ollut liehumassa kolmea muuta odottamassa vuoroaan/suorittamassa viereistä sarjaa. Alvan kanssa ei tosin ole muuta ongelmaa, kuin että toiset koirat käyvät syömässä sen namit maalikupista. Itse koulutus ei niinkään eroa ainakaan vielä mielikuvastani silloisesta koulutuksesta. Ehkä muutoksen tuulet näkyvät eniten niissä pro-kouluttajissa, jotka eivät tule alkeiskursseille vaan treenaavat koiransa alusta alkaen itse tai maksullisilla kouluttajilla. Meinaan kun lukee kokeneempien ihmisten agilitykokemuksia ja oppaita, niin siellä vilisee kosketusalustoja, hyppytekniikkaa, erilaisia kontaktityylejä ja tapoja opetta ne ja ties mitä tapoja opettaa keppejä yms.

No ainakin koirat tottuvat häiriöön. Se vain, että jos joukkoon sattuu joku äksympi tapaus...

Nyt, kun ensijännitys oli jo hiukan laimennut, oli myös aikaa seurata toisiakin treenaajia. Yksi koirista on arka, toinen, Alvan koirapuistokaveri, häiriintyy Alvasta, kolmas painelee esteet täysillä, neljäs yrittää ohi. Yksi on tosi täpäkkä sheltti, räyskii mielellään muille. Ja Alva, tasainen tekijä ja sen sähläävä emäntä, jota vaivaa kirjaviisaus, mutta ei käytännön kokemus. Tosin kepit mä opetan kyllä ite samalla tavalla kuin Pipsalle, jos voin. 

Poistullessamme ehdimme juuri ja juuri bussiin. Toisin kuin viimeksi, jolloin myöhästyin ja päätin kävellä Varissuolle, josta nappasin bussin. Lopputulos oli kipeät jalat ja olin kotona varttia vaille keskiyön. Tänään olin kotona ennen yhtätoista illalla.

Ensi viikolla on teoriakerta. Koiraa ei kuulemma tarvi mukaan, mutta mihkäs mä sen panen?