Menin hiihtolomalla perheeni luo Ylöjärvelle. Soittelin siinä sitten tädilleni Leenalle ja sovimme, että tulen treenaamaan agilitya Leenan ja hänen ystävänsä hallivuorolle.

Kertasimme puomin ja opettelimme sylikäännöstä. Alva ei millään tahtonut pysähtyä puomin kontakteille, koska minä pöljä en vaatinut sitä ja häröilin muutenkin. Mutta sain muutaman onnistuneenkin toiston, kun sitten aloin vaatia sitä. Alva painelisi jo puomilla aika haipakkaa, jos pääsisi. Mä kuitenkin haluan panostaa tekniikkaan ennen vauhtia... Nopeudesta kun ei ole mitään iloa kisoissa, jos rimat lentää, kontaktit eivät kulu ja ohjaus tarkoittaa karjumista. 

Sylkkäri ei ollut minulle ntreeneissä valjennut, mutta Leena pani kaksi hyppyä vierekkäin, ja näytti, miten koiran saa sitten niistä laitettua sylkkärille. Alva menikin ihan hyvin. Tuo on aika tiukka ohjauskuvio ja epäilen, toimiiko maksilla ainakaan hypyillä, koska maksikoiran pitää mahtua ponnistamaan korkealle. Minulla on myös taipumus huitoa ja olen kovin kömpelö. Luulen, että ohjausharjoituksissa minulle tulee kuumat paikat, mutta varmaankin agilityn hauskuus on sen korvaava monin verroin.

Leenan ja kaverin treenatessa mä panin Alvan laittamaan joko etu- tai takajalat hallin aulan matolle ja treenasin pinta-käskyn merkitystä etu- ja takajalkojen eri pinnoilla olemisena ja pysähtymisenä. Siellä oli kätevä askelmakin sitä varten, ilmeisesti kapistus on jonkinlainen palkintokoroke. 

Kiitos treenistä! Oli kiva nähdä :)