5.9.2009 Orimattilassa syntyi pitkäkarvainen colliepentue, johon minä sittemmin törmäsin. Kävin katsomassa pentuja niiden ollessa viisiviikkoisia. Yksi pennuista, narttu, jota silloin kutsuttiin Pätkäksi, muutti minun koirakseni tasan kahdeksan viikon iässä lokakuun kääntyessä marraskuuksi.

Pennun nimeksi vakiintui lopulta Alva, ja se oppi pian matkustamaan bussilla ja muilla kulkuneuvoilla. Sisäsiistiksi opiskelu sujui varsin kivuttomasti, sillä joulun vietimme perheeni luona rivitalossa. Kokonaan sisäsiisti Alva oli viisikuisena. Se oli toki älynnyt jutun jipon jo aiemmin, mutta vasta tuolloin sen keho pystyi pidättämään riittävän kauan.

Maaliskuussa alkoi lähimmän palveluskoiraseuran tottelevaisuusharjoitukset. Menimme sinne ja liityimme seuran jäseniksi. Alva oppi seuraamaan, istumaan, menemään maahan ja tulemaan luo myös toisten koirien ollessa paikalla. 

Kesä oli hiljaiseloa. Minä olin töissä ja sinne oli pitkä matka. Käytiin taivastelemassa aglityä Agirodussa Teivossa ja tavattiin Alvan isä. 

Alvan ollessa vuoden ja yhden päivän ikäinen osallistuimme agilitykurssin pääsykokeeseen.  Ei tärpännyt silloin, mutta sanottiin, että voisimme tulla kevään kurssille. Siitä lisää myöhemmin. Tottistreenit jatkuivat sunnuntaisin. Loppusyksystä Alva sai vetovaljaat ja oppi vetämään. Nämä ovat tosin huskyvaljaat ja ostosten vetoon aisavaljaat aisoineen olisivat paremmat. Mutta saanpahan minäkin liikuntaa canicrossaamalla, jos kuntoni tulee ikinä riittämään 100 m pidempään juoksumatkaan.