Läksin katsomaan pk-kenttää  perjantaina. Toinen pää oli jo sula, mutta se oli ihan velliä. Koitin vähän treenata siinä, mutta Alva ei tykännyt märästä yhtään ja sain sitten pyydystää sitä puolet ajasta. Se ilmeisesti paineistui enkä itsekään ollut Äiti Aurinkoinen. Kuvailin tapahtumaa netissä ja minulle ehdotettiin tuon olevan passiivisuuteen väistämistä. Okei, mä en tiennyt koirani olevan noin pehmo. Tiedänpähän nyt.

Sunnuntaina tulin treeneihin myöhässä ja löysin muut läheiseltä parkkipaikalta. Mä olin aluksi hirmu kireä ja mikään ei sujunut ja poltin miltei päreeni pahemman kerran. Rauhoituin kuitenkin sitten ja lopulta Alvakin rentoutui ja alkoi keskittyä. luoksetulossa se karkasi perääni... Sitten se hidasteli, kun luuli mun pysäyttävän. En aio kyllä treenata mitään pysäytyksiä tai jääviä tällä menolla, jos se rikkoo seuraamiset ja luoksetulot noinkin helposti, kun ne eivät olekaan ihan valmiit. Lopuksi leikin sen kanssa ja se oli ihan mieletön.