Tähän alkuun kuva uudesta ovikoristeesta. Olin sahannut vanerisiluetin tuossa jonain kesänä, mutta vasta tänä syksynä sain aikaiseksi maalata sen. Sitten keksin, että siitä voisi tehdä kyltin tai koristeen ja kiinnitin siihen silmukat. Sitten löysin edullista nauhaa ja siitä tuli ripustusnaru.

Pari muutakin askaretta alkaa olla valmiina kotiin tuotavaksi.

Tykkään tehdä tuommoisia juttuja. Siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö minun ammattini olla jonkin valmistamista. Sen tiedän, että en halua toimistotöitä. No, niitä ei onneksi tyrkytetä, lienee konekirjoittajista ja kaupan alan ihmisistä ylitarjontaa. Käsityöläiseksi minulla ei ole kokemusta ja taitoa, ja sillä pärjätäkseen pitää löytää sellainen juttu, joka kiinnostaa asiakkaita ja osata tehdä se hyvin. Tuskin sellaista lahjakkuutta saa parin vuoden ammattikoulutuksessa? Samanlaisia ongelmia muutenkin alempana mainitun eläinalan kanssa.

En ole koskaan tehnyt asiakaspalvelua, enkä tiedä, miten pärjäisin siinä. En ole kuitenkaan luonnostani myyvä ihminen. Arvioni jostakin tuotteesta voisi olla liiankin rehellinen. Jos yleensä edes tiedän siitä muuta kuin nimen ja hinnan. En myöskään piilottele kasvonilmeitäni kovinkaan mielelläni, joten pokan pitäminen jossain kassalla asiakkaan raivotessa kahden sentin pyöristyksestä voisi olla ylivoimainen tehtävä.

En mielelläni tunge toisten tilaan. Siksikin joku myyntityö olisi minulle vaikeaa. En halua häiritä. Voisi olla vaikeaa olla myös vartija tai poliisi. Ottiko tuo mies juuri jotain hyllystä ja pani taskuunsa salaa? Pitäisikö minun puhuttaa häntä? Huomaisinko, jos hän valehtelee? Niin, olen varmaankin täysin sokea valheille. Raivostuttava piirre, jonka takia joko uskon kaiken tai epäilen kaikkein totisinta tottakin. Lähihoitajistakin kai tulee olemaan pulaa. Epäilen kuitenkin soveltuvuuttani alalle. Lapsista en tiedä mitään enkä siksi kestä niitä kuin vartin kerrallaan, joten lapsia sisältävä työ on myös vaikeiden listalla.

Pidän eläimistä.  Paljon. Harrastuksen muuttaminen ammatiksi voi kuitenkin syödä siitä sen ilon. Huomasin sen piirtäessäni tilauskuvia. En halua enää piirtää maksusta. Moni eläinammattilainen on yrittäjä, ja sellaisella voi olla taloudellisesti hankalaa. Lisäksi alalle on tunkua. Moni nuori naisihminen tahtoo eläintenhoitajaksi, koirankouluttajaksi tai trimmaajaksi. Ala on pienipalkkaista ja fyysistä. Koirankouluttajaksi taas pitäisi olla paljon kokemusta ja jonkinlainen koulutus. Ei minulla riitä pokka pistää pystyyn koirakoulua, kun olen yhden kivan seurakoiran saanut kasvatettua aikuiseksi.

Teollisuus? Teollisuudessa on paljon sellaisia tehtäviä, joista minulla ei ole aavistustakaan. Suhtautumiseni on varovaista. Teollisuuden palveluksessa hukkuu helposti massaan ja minulla on taipumusta yrittää pistää silmään. Suurten hallien salatut elämät ovat ehkä osasyy, miksi kouluni meni pieleen. Minulla ei ollut oikein kuvaa, mitä varten opiskelin.

Joku ehdotti minulle, että hankkisin ammatin, jossa voisi olla ulkona. Sopii minulle, vaikka olen vilukissa. Mutta mitähän sellaisia ammatteja on? Eräopas? Riittääkö Pirkanmaalla kävijöitä safareille ihmettelemään perieurooppalaista pusikkoa. Pois en täältä lähde, tulihan minulle koti-ikävä jo Turussa. Myönnän kyllä, että nautin siitä, jos saan kertoa ihmisille jostain tai esitellä jotain selllaista, jota heidän ei tarvitse ostaa. Muita luonnossa kulkijoita taitavat olla metsätyökoneiden kuljettajat.